Paljon on tapahtunut tämän kevään aikana, mistä olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta tunnit ovat kyllä loppuneet totaalisesti kesken. Se vähäinen kirjoittamisaika, mitä muulta touhulta on jäänyt, on kiitettävästi tullut käytettyä yrityksen investointitukihakemusta ja päivitettyä liiketoimintasuunnitelmaa vääntäessä. Voin rehellisesti todeta, että tuon tyyppisissä hommissa olen niin ulkona mukavuusalueeltani kuin vain voi, ja olen enemmän kuin tyytyväinen että sain kaiken valmiiksi määräpäivään mennessä.
Kesä ja kiitollisuus. Niin vahvoina ovat nämä tunnetilat mielessä juuri nyt. Jälleen voi todeta, että tyytyväisyys ihmisen elämässä ei totisesti tule helppouden mukana, vaan juuri haasteiden saattamana. Haastetta on todella ollut, kun on soviteltu perheen pään ympäripyöreät työviikot, kaksosten odotus, luottamustehtävät ja lasten asiat rinnakkain. Niin vain kesä koitti, ja kaikki käynnissä olevat projektit on saatettu aikataulussa eteenpäin. Ei voi olla kuin tyytyväinen.
Tänä keväänä kiitollisuus monista luotettavista ja läheisistä ihmissuhteista, on ollut useasti mielessä. Mitä elämä olisikaan ilman yhteyttä toisiin ihmisiin? Niin luottamustehtävissä kuin kotielämässäkin yhteinen päämäärä ja sen eteen työn tekeminen antaa mahdollisuuden paljoon. Hienoa tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa. Käydä rehellistä vuoropuhelua vaikeistakin aiheista. Oppia ja kasvaa, ja antaa oma näkemys yhteisiin asioihin.
Vaikuttajakiihdyttämön loppuseminaari oli jokin aika sitten. Upea juttu sekin, että sai ja jaksoi olla mukana loppuun saakka. Sai oppia tuntemaan lukuisia eri tason vaikuttajia eri puolilta maata, niin kokeneita konkareita kuin tulevaisuuden toivojakin. Puoluekokous oli hieno päätös kuluneelle vuodelle. Mieltä lämmittävää oli kokea ne ohimennen vaihdetut lukuisat halaukset, ja pikaiset kuulumisten vaihdot, usean, vuoden mittaan tutuksi tulleen ihmisen kanssa. Ja miten hienoa olikaan kokea se tunnelma jonka tilaisuuteen voi luoda vain sellainen yhteisen aatemaailman pohjavire, joka tuntuu sanattomana yhteisymmärryksenä silloinkin, kun oikeita sanoja ei tahdo löytyä.
Lapsilla on ollut kesäloman lähetessä ensimmäisenä toiveena vierailla rakastetun satusedän Sakari Topeliuksen lapsuuden kodissa Kuddnäsissä. Ylläolevat kuvat on otettu siltä reissulta. Kylläpä he ovatkin kevään aikana kasvaneet paljon! Niin, niin kiitollisena ja haikeanakin on mieli heistä. Kaiken kiireen keskellä, on ollut kuitenkin hienoa huomata kasvua myös itsessään, kun on osannut nauttia niistä asioista ja elää siinä hetkessä, joka on kulloinkin ollut käsillä.
Vielä pari kokousta olisi edessä, ja sen jälkeen pieni ”kesäloma” antoisien luottamustehtävien hoitamisesta. Voi tätä fiilistä, kun kaikki rästihommat on saanut hoidettua pois, ja voi tuntea tuntien ja päivien pituuden, pitkästyäkin, ja olla vaan. Juuri se hiuksen hieno ero, mikä on rennon pitkästymisen ja kärsimättömän turhautumisen välillä. Se tunne, mitä ainakaan itse en saavuta liiallisella jouten ololla, vaan juuri tällaisen tämän keväisen ajanjakson päätteeksi, kun on saanut aikaiseksi paljon enemmän kuin olisi uskonut, ja voi nauttia lopputuloksesta.