Tänään on lasten oikeuksien päivä. Kokkolassa olisi ollut niin mielenkiintoinen Kaisa Vuorisen luento ”Vanhempi-huomaa hyvä perheessäsi”. Nyt kyllä oikeasti harmittaa kun en ollut kuuntelemassa, mutta joskus on vaan pakko priorisoida, eikä kaikkeen kiinnostavaan pääse millään mukaan. Kaisa Vuorisen ideologia on niin inspiroiva! Huomaa hyvä. Miten totta se onkaan. Hyvä pitää tosiaan huomata. Miksi me ihmiset monesti huomaamme sen huonon? Miten usein vanhempana tulee kiinnittäneeksi huomion johonkin huonoon, hyvä sijaan? Asia todellakin vaatii tiedostamista, sillä tiedostamattomana sitä voi tulla viljelleeksi kodin ilmapiiriin niin paljon negatiivisuutta, että sen jäljet seuraavat lasta hamaan loppuun saakka. Se on muuten melko pysäyttävä asia!
Niin hyvä asia kuin armollisuus onkin, on silti tosi asiallinen fakta, että kodin huono ilmapiiri on lapselle vahingollinen, ja kuten mm.Keijo Tahkokallio on hienosti kiteyttänyt lapsen aivojen erityisyydestä, että aivot ovat plastiset, mutta eivät elastiset. Toisin sanoen, mikäli jokin negatiivinen asia lapsuudessa on ollut esillä niin paljon, että lapsen aivokuori on sen mukaan muovautunut, on tulos itkettävän pysyvä, ja totuttuja malleja on todella vaikea muuttaa. Mahdotonta se ei ole, mutta todella ison prosessin vaativa työ.
Siksipä on ensiarvoisen tärkeää, että silloin kun lapsuus on läsnä, olisi vanhemmilla käsitys siitä, kuinka isoista asioista on kyse, jos lähtökohtaisesti halutaan huomata jokaisessa lapsessa oleva hyvä, huonon sijaan. Ja halutaan valita myönteisen kasvatuksen tie, nalkuttamisen syyllistämisen ja rankaisemisen sijaan.
Kaisa Vuorinen on jo olemuksellaan levittämässä myönteistä maailmankatsomus tapaa ympärilleen. Netistä löytyy paljon hänen Huomaa hyvä materiaalia, käyppäs tutustumassa, Kaisa Vuorinen.com
” HUOMAA HYVÄ!
Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. Meistä kukaan ei synny sen paremmin rehellisyyden kuin itsehillinnänkään mestarina, vaan näitä taitoja on tietoisesti kasvatettava. Tulemme vahvoiksi siinä, mitä teemme paljon; heikennymme siinä, mitä teemme vähän.”
Olisi ollut kyllä niin ilo kuulla häntä livenä. Ehkäpä joskus toiset, kun hän on luennoimassa täällä päin.
Lasten oikeuksista on omat viralliset määritelmänsä, niistä olen tainnut kirjoittaa aiemminkin. Luettelo lasten oikeuksista on pitkä, mutta eräässä lasten kirjassa ne on kiteytetty kauniisti runoksi Anna-Mari Kaskisen sanoin.
Lapsella on oikeus, elää vapaana. Lasta ei saa syrjiä, eikä kahlita.
Lapsella on oikeus saada hoitoa. Lapsella on oikeus elää turvassa.
Lapsella on oikeus käydä koulua, leikkiä kun aika on, kasvaa, iloita.
Lapsella on oikeus suojaan rakkauteen. Silloin hän voi rauhassa kasvaa huomiseen.
Lasten oikeuden ovat olleet koko syksyn läsnä monissa keskusteluissa, joita perhepalveluiden kehittämisen puitteissa on käyty. Yhteinen huoli perheiden jaksamisesta on puhuttanut paljon. Jokaisella lapsella on oikeus myönteiseen lapsuuteen jonka peruspilari on vanhempi, joka jaksaa olla kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista, jaksaa kasvattaa lasta myönteisellä asenteella, jaksaa olla arjessa läsnä.
Tähän perheet tarvitsevat yhteiskunnan tukea enemmän, kuin tällä hetkellä on mahdollista saada. Uskon, ja luotan, että me eri toimijat yhdessä, voimme luoda oman paikkakuntamme lapsille ja perheille suotuisammat olosuhteet hyvän arjen elämisen tueksi. Parasta olisi se, että valtakunnallinen LaPe hanke voisi jättää pysyvät uudenlaiset toimintamallit jokaiseen suomalaiseen kuntaan, ja vuosien päästä, saisimme lukea entistä parempia uutisia perheiden hyvinvoinnin kehityksestä.
Tasa-arvoinen, hyvä ja turvallinen varhaiskasvatus ja koulutie, on varmasti jokaisen lapsen oikeus. Niin surullista kuin se onkin, ei se likikään aina toteudu. Kiusaamisen ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, ja jokaisen oikeus ystävään, ovat yksi tärkeimpiä asioita, joita sivistyspuolella haluan kuntapäättäjänä edistää. Työ on hyvällä alulla, ja koen, että kaikilla toimijoilla on tahtotila entistä parempaan yhteistyöhön tulevaisuudessa, jotta jokainen lapsi tulisi kuulluksi ja nähdyksi myös kodin ulkopuolella, päiväkodissa, kerhoissa, koulussa ja harrastuksissa.
Olen saanut luvun alle edellisessä tekstissä mainitsemani kirjan, Kaveritaitoja. Selvittelen parhaillaan, millaiset mahdollisuudet olisi saada Laura Repo, toinen kirjan kirjoittajista, luennoimaan meille tänne Kannukseen.
Sattumalta myös Kaisa Vuorinen oli viimeisimmässä blogissaan kirjoittanut kaveritaitoja sivuten aiheella ”Tervetuloa mukaan arvostavan vuorovaikutuksen viikolle”
”Rakennetaan yhdessä koulu, jossa jokaisen oppilaan on hyvä kasvaa, oppia, kokea kyvykkyyttä ja ennen kaikkea löytää sisäisesti turvallinen olo. Annetaan jokaisen olla oma itsensä, ainutlaatuinen ja arvokas. Arvostetaan erilaisuutta ja huomataan toisemme; kiitetään, tuetaan, kehutaan ja ollaan kavereita!”
Sopinee hyvin tavoitteeksi kaikille kouluille 🙂
P.S Eikö olis hyvä projekti toteutettavaksi meidänkin kouluihin? Kehuviikko!!
