Mukava perhesunnuntai oikein pitkän kaavan kautta. Meillä on tavoitteena, aina kun mahdollista, toteuttaa sunnuntain ohjelma lasten toiveiden mukaan.
Sunnuntai on meille oikein vanhan kansan pyhäpäivä, jota haluamme kunnioittaa ja vaalia. Pyhänä meillä ei tehdä töitä, ei edes siivota kuin pakollinen, vaan rauhoitutaan yhdessä, ja lataudutaan tulevaan viikkoon.
Tämä pyhä alkoi pitkään nukkumisella, vanhempien osalta kylläkin. Lapset meillä on aikaisella rytmillä pyhää arkea, eli talo on hiljainen viimeistään 19.30, ja vastaavasti ensimmäiset herää 6.30.
Me vanhemmatkin pyritään pitämään rytmi aikaisena, mutta toisinaan valvotaan pidempäänkin. Tämä viikko on ollut jotenkin poikkeuksellisen aktiivinen, joten oli ihana nukkua tavallista pidempään.
Pojat olivat vähän harmissaan, kun perjantai iltana isä lähti veljiensä kanssa mökille yöksi. Nytpä siis oli poikien toiveiden vuoro, ja se tarkoitti tällä kertaa metsäretkeä pyypillin kera.
Sattumalta he olivat löytäneet uuden kallion metsästä, ja olihan sieltä näkymät pitkälle, koululle saakka. Kuvista se ei tietysti välity, etenkään ku on nämä onnettomat puhelinräpsyt kyseessä.
Iltapäivällä oli sitten neidin vuoro, ja sehän tarkoitti mitäs muuta, kuin hevostelua. Hyvä ystäväni Heidi, jolla on hevosia, asustaa naapurissamme, joten olemme tosi etuoikeutettuja kun saamme käydä ratsastamassa milloin huvittaa.
Viime kerrasta on taas luvattoman pitkä aika, mutta yhtä mahtavaa puuhaa kuin aina ennenkin. Tällaisella superihanalla ja kiltillä hepalla pitäis kaikkien innokkaiden lasten päästä ratsastamaan.
Kivaa oli, ja nuorempikin neiti pääsi kyytiin. Voi sitä riemua! Hän on kyllä uskomattoman innostunut eläimistä ❤
Yksi lempiaiheita puhua, ja elää todeksi, on luonnon säästäminen, vaaliminen ja kunnioittaminen. Pyrin aina ja kaikissa valinnoissa, toimimaan sen arvon mukaisesti.
Eräs helppo konsti, etenkin isommassa perheessä, on luova jämäruoan jatkojalostus. Meillä ainakin jää useasti tähteitä, jotka kerään bioastiaan, ja kompostoin pikakompostorilla. Varsin kätevää kyllä, mutta samalla näen sen valtavan määrän, mikä biojätteestä kertyy.
Sekajätteeseen laitettuna, se hukkuu muuhun roskan paljouteen. Tällä tavoin herää kyllä ajattelemaan, miten biojätteen voisi minimoida.
Tämänkin piirteen oon perinyt neuvokkaalta ja kekseliäältä äidiltäni, jolle lasten monipuolisten makumieltymysten opettaminen, oli tärkeä juttu.
Veljieni kesken aiheesta on kehkeytynyt monia lentäviä lauseita ja hyviä vitsejä, kun ruoan seasta on löytynyt piilotettuna ties mitä terveyskamaa.
Sienet oli hänellä oikein bravuuri. Niitä laitettiin jauhettuna, kuivattuna, ties missä muodossa, moneen ruokaan. Ja aina oli täys voitto, kun kukaan ei hoksannut!
Joka kerta, lähdimpä kotimme portailta mihin suuntaan lenkille vain, ihmettelen, miten monipuolinen ja virikkeellinen ympäristö tällä kylällä voi olla! Tänään hölköttelimme rantaan, ja kiersimme metsän kautta joen alajuoksulle, kaarisiltaa pitkin joen yli, ja takaisin kotiin. Just sopiva, ripeä puoliska tunnin lenkki.
Hyvinvointi liikkumista parhaimmillaan. Ei riehkasten, vaan nauttien. Sielu ja aistit avoinna. Kostea pelto, sen tuoksu illan tullen niin voimakkaana. Kauempaa tuleva, ihana hevostallin tuoksu.
Edessä joki ja auringon lasku. Liukkaat juurakot jalan alla, vaihtavat askeleen kävelyksi. Havumetsän tuoksu, padon kohina ohi mennessä. Muuttolintujen äänet, kun ne samalle langalle kokoontuneina, pitävät äänekästä matka palaveriaan.
Stressitasot madaltuvat tällä tavoin takuu varmasti!
Ihana, rakas kylä ja luonto. Kumpa ihmiset heräisivät tekemään kestävämpiä valintoja, jotta sen monimuotoisuus saataisiin säilymään. Siitäkin niin paljon ajatuksia, että täytyy jatkaa seuraavalla kertaa.
Illan kruunuksi tietysti lempeät löylyt ❤